Sivut

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Nostalgiaa ja superpalloja


Joskus mietin sitä,
Kuinka haluan omistaa superpallon,
Oikein kivan värisen,
Aivan oikean, ikioman,
Superpallon.


Hei taas, teille lukijoille!
Tässä viime päivinä on tullut luettua niin ahkerasti kokeisiin, että blogin kirjoittaminen meinaa unohtua kokonaan. Tulossa on koko tähänastisen lukioajan vaikein koeviikko. Eli vaikka kuinka oon tähän mennessä onnistunut lusmuilemaan läpi kaikista kokeista niin tällä kertaa alkaa oikeasti jo vähän jännittää, että miten tässä käy. Välikokeiden perusteella vaikeeta tulee olemaan. Esimerkiksi se maantiedon koe johon luin jotakuinkin kolme päivää. Noh, tässä on tulos...


Tosiaan, paljon muutakin on tullut sähellettyä viime päivinä. Isän päivän merkeissä on käyty lahjaostoksilla ja mietitty pää puhki ja jalat kipeäksi, että mitä kummaa voi ostaa keski-ikäiselle miehelle(!?). Lopulta löytyi lämpimät sukat (vihreät), suklaata (isän suosikki), Axen saippua (kuulemma isän suosikki) ja valokuvakehys, johon oli tarkoituksena etsiä kuva musta pienenä isän kanssa.

Kotona alettiin äidin avustuksella etsiä vanhojen kuvien joukosta mahdollisia ehdokkaita kehystettäväksi. Hommasta teki hieman haastavampaa se, että meillä ei jostain syystä kukaan ole ikinä jaksanut laittaa n.75% valokuvista albumeihin. Toisin sanottuna ne lojuu pahvilaatikoissa isoina pinoina, jotka piti yksi kerrallaan käydä läpi.


Mun mielestä vanhoissa valokuvissa on jotain niin mielettömän nostalgista. Näät kuvia tutuista ihmisistä kolmekymmentä vuotta nuorempia, kolmekymmentä kiloa laihempina ja ajatella, että sua ei sillon ollut vielä edes olemassa. Kaikki ne muiden ihmisten muistot ikuistettuna. Talot joissa et oo koskaan käynyt, autot joita ei varmaan enää edes valmisteta, koulut jotka on jo suljettu. Tuntemattomia ihmisiä pitämässä hauskaa, syömässä kakkua tai jotain. Niin ja unohtamatta niitä järkyttäviä vaatteita ja kampauksia...

Pettymykseksi äidin luota ei löytynyt kuvaa musta ja isästä. Mun vanhemmat eros niin pian mun syntymän jälkeen, ettei äidillä koskaan ollut tilaisuutta ottaa meistä kuvia yhdessä.
Jotain muuta kuitenkin löytyi. Kymmeniä suloisia vauvakuvia ja vaikka mitä. Esimerkkinä tää järjettömän suloinen kuva mun pikkuveljestä kahden vanhana! En ymmärrä missä vaiheessa tästä kasvoi semmonen riiviö?


Ajattelin etsiä sitten isältä uudestaan jos sieltä löytyis joku kuva. Perjantaina pakkasin laukut ja lähdin Valkeakoskelle. Ennen isälle menoa pistäydyin siellä seurakunnalla. Meidän bändillä olis ollut musavastuu, mutta jostain syystä paikalle ei päässyt kuin kolme ihmistä. No, ei se haitannut. Kolmistaan kehiteltiin äkkiä joku akustinen kokoonpano ja kyllä ihmiset tykkäs.

Isältä löyty sitten sopiva kuva ja sunnuntaiaamuna lahja oli kauniisti pakattuna ja valmiina. Isä tykkäs lahjasta ja minä sen antamisesta. Lahjojen ja muun hössötyksen jälkeen käytiin kävelyllä siellä maaseutumaisemassa ja poltettiin kokko. Myöhemmin syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin hyvästä seurasta. Onnistunut isänpäivä ja rakkaista rakkain isä!




Nyt kun tässä valokuvat on selkeesti olleet tän postauksen teema ja se punanen lanka niin voisin tähän loppukevennykseksi laittaa mun koulukuvan, joka tuli jo postista. Suoraan sanottuna en ole ollenkaan tyytyväinen omaan kuvaani, koska näytän väsyneeltä ja naamakin on turvoksissa. Toivottavasti tykkäätte enemmän kuin minä.



Hyvää yötä! (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti