Sivut

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Miten minusta tuli "hihhuli"?


Pitkät suloiset kiharat, leveä hymy ja ah, aina niin iloinen. Kun ihmiset katsovat minua he luulevat, että olen aina ollut tällainen. Suloinen ja viaton uskistyttö. Yleinen luulo on, ettei kukaan vaan "tule uskoon" (paitsi mieleltään heikot, tietty). Uskovaiset on niitä jotka syntyy täydelliseen uskovaisperheeseen, jossa lapsi eristetään kaikelta pahalta, "aivopestään" Jeesus-jutuilla ja lopulta heivataan Hämeenkadulle käännyttämään ihmisiä. Jos sinäkin olet joutunut tämän ennakkoluulon uhriksi, kehoitan sinua lukemaan tämän tekstin loppuun.
Rakkaudella: Noora



Lastenleikkiä
Voisin aloittaa kertomalla, että en koskaan saanut tyypillistä uskovaisen tytön kasvatusta. Muistan lapsuudesta koulussa lauletut virret, äidin iltarukoukset ja mummon mukana helluntaikokouksiin menot. Uskoin, että Jeesus on totta, mutta ajattelin, että se on vaan "semmoinen auttaja jos jotain sattuu". En tiennyt uudestisyntymisestä mitään.
  "Täällä on niin hyvä olla!" Olin sanonut kun äiti vei minua neljävuotiaana seurakuntaan, mitä ei tapahtunutkaan kovin usein. En muista äidin koskaan painottaneen, että on pakko uskoa Jumalaan tai, että pitää tulla uskoon. Jeesuksesta puhuttiin, mutta mitään varsinaista juurrutusta uskoon ei koskaan tapahtunut. Sain itse päättää tieni. Siitä huolimatta näin unia Jeesuksesta ja puhuin niistä innokkaasti äidilleni.
  Lopulta kuudennella luokalla uskonasiat unohtuivat täysin. Kavereiden kanssa siiderin maistelu salaa oli mielenkiintoisempaa kuin seurakunnassa istuvien mummujen jutut. Olin aina ollut kiltti tyttö, joten pääsin tekemään paljon pahaa vanhempien luottamuksen varjolla. Ensimmäinen tupakka maistui pahalta, mutta se ei estänyt minua aloittamasta. Yläasteeseen mennessä piti olla "cool", ettei jää jalkoihin. Uskoontulo oli suoraan sanottuna viimeinen asia mielessäni.



Murtava murrosikä
Kun aloitin yläasteen, kaikki sujui aluksi hyvin. Sulauduin hyvin joukkoon ja sain uusia ystäviä. Hyvin pian asiat kuitenkin kääntyivät päälaelleen kun minua vanhempi tyttöporukka päätti alkaa levittää minusta ja ystävistäni juttua, jonka mukaan olemme lesboja. Tämä ei tietenkään ollut totta ja järkytyin kun kirjaimellisesti koko pienen kaupungin yläaste alkoi puhua asiasta ja haukkua meitä "lepakoiksi". Se oli kamalaa. En voinut käydä edes kaupungin keskustassa ilman, että joku ohikulkeva huutaisi minulle jotain. Pelkäsin kuollakseni, että minut nähdään halaamassa kaverityttöjäni, sillä ajattelin, että se olisi kiusaajille merkki "lesboudestani". Aloin vältellä julkisia paikkoja ja vietin enemmän aikaa poikien kanssa. Tänä aikana minulle puhkesi vakava paniikkihäiriö, joka rajoitti entisestään elämääni.
[Tähän väliin: Jos joku teistä lukee tätä ja tietää kiusanneensa toista "hyvän läpän" varjolla niin muista, että kiusaamisella on aina paljon vakavammat seuraukset. Itse kärsin osasta niistä vieläkin]

Kahdeksannen luokan alkaessa päätin, etten aio enää sietää kiusaajien käytöstä. Minusta tuli hyvin vihainen nuori tyttö, enkä pelännyt sanoa "paria valittua" niille, jotka uskalsivat minua haukkua. Aloin kuunnella raskaampaa musiikkia, joka kuvasi hyvin mielialaani. Ala-asteella aloitettu siiderinmaistelu vaihtui pikkuhiljaa useampaan kuin kahteen tölkkiin ja lopulta myös väkeviin viineihin ja viinoihin.
  Kun nykyään kerron ystävilleni, että kärsin kahdeksannella luokalla alkoholiongelmasta, minua ei uskota tai minulle nauretaan. Moni kauhistelee. Silti se oli niin totta kuin vain neljätoistavuotiaan elämässä se voi olla.        Vietin jokaisen viikonlopun humalassa. Join illassa aluksi puolikkaita vodkapulloja ja lopulta kokonaisia. Hajotin paikkoja, vietin aikaa itseäni vanhempien nuorten seurassa ja olin täysin piittaamaton elämästäni. Aloin lopulta juoda arkenakin, salaa vanhemmiltani. Lähdin kouluun, mutta vietinkin loppupäivän kännissä kaverilla. En halunnut enää edes olla selvinpäin. Jouduin toisinaan myymään tavaroitani saadakseni lisää rahaa juotaviin. Keräsin itselleni mainetta "porukan viinapäänä" ja jos jollakulla ei ollut pokkaa tehdä jotain, niin minulla sitä varmasti oli. Lopulta sekoiluni tulivat vanhempienikin tietoon ja riitelin jatkuvasti äitini kanssa.

Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välisenä kesänä seurustelin itseäni neljä vuotta vanhemman pojan kanssa. Naiivina teinityttönä rakastuin ja karkailin kotoa tämän pojan perässä. Olin sokea lääkeiden ja viinan sekakäytölle ja pojan epäilyttävälle taustalle. Minulle riitti kun sain paeta kotoa jonkun luo, jonka mielestä olin maailman kaunein nainen. En muista kumpi on painunut paremmin mieleeni; se hetki kun tapasimme, vai se hetki kun hän jätti minut ilman varoitusta puhelimessa kertoen, että ei vain ole enää kiinnostunut. Olin liian turta itkeäkseni.

Kesän lopulla istuin parhaan ystäväni kanssa heidän keittiönsä pöydän ääressä. Olimme kääriytyneinä viltteihin, samalla kun naureskelimme alkoholin ja kolmiolääkkeiden yhteisvaikutukselle. Sekaisessa mielentilassa saimme mahtavan idean. Minun pitäisi tunnustaa eräälle pojalle tekstiviestillä, että olen ihastunut häneen. Yllytyshulluna tietty laitoin tuon viestin, vaikka en ollut edes varma kuinka paljon hänestä pidin. Vastauksena tuli samoja tunteita puettuna sanoiksi. Sinä iltana makasin ystäväni pihalla tupakalla. Näin tähdenlennon ja toivoin, että saisin kerrankin rakastua oikeasti.

Rakkautta ja mustelmia
Kuukautta myöhemmin toiveeni toteutui. Aloin seurustella pojan kanssa, joka oli suosittu, hyvännäköinen ja älykäs. En voinut uskoa olevani niin onnekas. Vietimme usein aikaa kaksin ja jaoimme paljon itsestämme ja menneisyydestämme. Hän kertoi minulle paljon vaikeista lapsuusajoistaan, jotka saivat minut säälimään häntä. Muutamat itsepäiset piirteet hänessä häiritsivät minua hieman, mutta olin jälleen sokeasti rakastunut. En halunnut luopua siitä vähästä onnesta mitä olin saanut.

Noin kuukauden seurustelun jälkeen se tapahtui ensimmäisen kerran. Riitelimme tietokoneen välityksellä kunnes kiukkuisena päätimme tavata ulkona. Jos olisin tiennyt mikä minua odottaa, olisin jäänyt kotiin.
  Satoi vettä ja oli viileää. Tärisin vihasta ja halusin päästä sanomaan sanottavani poikaystävälleni. Tennarini kastuivat läpimäräksi, mutta minua ei paljon kiinnostanut. Kun pääsin sovitulle tapaamispaikalle kaikki kävi hyvin äkkiä. Huusimme hetken toisillemme kunnes hän kehotti minua lyömään itseään. Vihainen tyttö kun olin, minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Läimäisin häntä kasvoihin, mutta huomasin ettei se sattunut. Hän sen sijaan vastasi voimakkaalla iskulla mahaani ja ennen kuin ehdin tajuta minut oli heitetty maahan selkä edellä.
  Makasin hetken vesilätäkössä tajuamatta, mitä oli tapahtunut. Seuraava asia mitä näin oli tuima ilme joka kehotti minua nousemaan ylös ja lopettamaan itkemisen. Olin säälittävä. Olin ärsyttävä ja loukkaava. Kiittämätön. Hän armeliaisuudessaan vei minut kotiinsa putsattavaksi. Putsattavaksi hänen tekemistään jäljistä...

Useita kuukausia kului. Hakkaamisesta, kuristamisesta, uhkailusta ja huutamisesta tuli lähes jokapäiväistä. Minä olin aina syyllinen. Minä en saanut koskaan kyseenalaistaa. Tietty hän pyyteli aina anteeksi ja vetosi vaikeaan taustaansa. Aluksi uskoin kaiken ja olin kykenemätön pääsemään eroon väkivaltaisesta suhteesta.

  Pian aloin polttaa poikaystäväni rohkaisemana pilveä. Pilvenpoltto oli kuulemma huomattavasti "turvallisempaa" ja "siihen ei jää koukkuun". Katselin useasti poikaystäväni ja hänen ystäviensä käytöstä kun he eivät päässeet polttamaan. Minua huoriteltiin ja haukuttiin. En ymmärtänyt mistä oli kyse. Elämä ei kuulemma ollut mitään ilman budia, kukkaa, paukkua jne... Muistan kuinka ahdistavaa oli kun en kyennyt hallitsemaan itseäni tai ajatuksiani ollessani pilvessä. Muistan kuinka ahdistavia olivat ihmiset joilta poltettavat piti hakea. Kuulin juttuja tappouhkauksista ja vankilaan joutuneista. En halunnut uskoa, mutta en voinut olla uskomattakaan.

Kun vihdoin tajusin ja halusin päästä eroon poikaystävästäni ja kaikesta siitä mitä hän teki, hän uhkasi tappaa minut. Jos kertoisin ystävilleni, hän tappaisi heidät. Hän tunsi "ihmisiä, jotka eivät tappamista pelkää" ja minä olin heidän mielestään muutenkin jo liian epäilyttävä, joten ei olisi vaikeaa vakuuttaa heitä.
Pelkäsin jokainen päivä ja näin kamalia painajaisia verisistä ihmisistä, raajattomista olennoista jotka jahtasivat minua. Heräilin poikaystäväni huutoon kun hän sai unihalvauksia. Toisinaan pakotin itseni hymyilemään nukahtaessani hänen viereensä. Jos vaikutin oudolta, hän hakkaisi syyn esille, että minä voisin lopulta pyytää anteeksi itsekkyyttäni. Minusta tuli loistava näyttelijä.
Jossain vaiheessa aloin olla niin turta, että suorastaan kerjäsin turpaani. Mikään muu ei tuntunut miltään paitsi terävien sääriluiden jättämät mustelmat eri puolilla kehoani.

Kun eräänä iltana kävelin määrätietoisesti Ulvajanniemen siltaa kohti olin varma, että se kerta olisi viimeinen. Kaikki saisivat nähdä mitä käy kun ihmistä kohtelee näin. Olin aivan varma, mutta saavutettuani sillan en enää ollutkaan. Seisoin lumipyryssä kaiteen vieressä ikuisuuden kunnes ylitin sillan ja vihasin itseäni. Olin mielestäni pelkuri.

Vihdoin yhdeksännen luokan keväällä siskoni päättivät auttaa minut eroon tästä pojasta. Kaikki järjestettiin niin ettei hän pääsisi enää lähellekään minua. Tajusin, että hän oli narsisti ja kaikki mitä hän oli sanonut oli valetta. Kestin viikon erossa hänestä, kunnes aloin saada lohduttomia rakkauskirjeitä "muutoksesta" ja "uudesta alusta". Kun kuukauden päästä vastaanotin rasiallisen itseleivottuja suklaaneliöitä, palasin juosten takaisin omaan häkkiini.



Uni, joka muutti elämäni
Jatkoimme seurustelua muiden varoituksista huolimatta. Alkuun kaikki sujuikin hyvin. Keskustelimme asioista ja olimme aidosti onnellisia. Kun jatkuva stressi ja pelko lakkasi varjostamasta elämääni, päähäni alkoi mahtua muitakin ajatuksia. Aloin miettiä, mitä järkeä elämässä on jos jonain päivänä hajoan tyhjyyteen. Ajatus Jumalasta ei ollut oikeastaan vaihtoehto. Vihasin Jumalaa. Oli Hänen syytään, että minua oli kohdeltu väärin. En todellakaan halunnut tulla uskoon.

Kunnes eräänä yönä tapahtui jotain. Olin mennyt normaalisti nukkumaan kotonani, melko tyytyväisenä. Yöllä näin kuitenkin hirveän unen. Näin unen, jossa olin helvetin porteilla. Näin pimeyttä ja tulta omituisella tavalla sekoittuneena toisiinsa. Edessäni oli rappuset jotka johtivat pimeyteen. Kuulin äänen sanovan minulle "Tänne sinä joudut. Tämä on sinun paikkasi." Heräsin ja huomasin, että tärisin joka puolelta. Olin hiestä märkä, mutta käteni olivat kylmät. Päässäni kaikui sanat, jotka olin unessa kuullut. En voinut uskoa, että se oli vain unta.

Unen jälkeen lähdin pian kouluun ja koitin saada ajatukseni muualle. Aluksi onnistuin, mutta sen jälkeen sain jokainen ilta paniikkikohtauksen kuin kellonlyömällä. Päässäni takoi ajatus "Olen menossa helvettiin." Selasin kaikki ateistien kirjoittamat nettitekstit läpi ja mietin kymmeniä syitä miksi Jumalaa ei voi olla olemassa. Siinä ei vain olisi mitään järkeä! 

Kuukauden jälkeen paniikkikohtaukset lakkasivat. Aloin rauhoittua ja päästä yli elämän tarkoituksen etsimisestä. Kesäloma alkoi ja kaikki alkoi olla vihdoin hyvin. 



Kun Jeesus tulee vastaan
Oli 4.6.2012 kun seisoin kylpyhuoneessamme kihartamassa hiuksiani. Laskeskelin mielessäni tupakka-askini tupakoita ja mietin tulevia bileitä. Silloin äitini tuli hieman vaikean oloisena kertomaan minulle jotain. Hän kertoi minulle katsoneensa videon nuoresta tytöstä, joka oli ollut kuolleena tunteja ja käynyt sinä aikana taivaassa ja helvetissä ja herännyt sitten eloon kertomaan näkemästään.
  Minulle oli hyvin tyypillistä kuulla tämänkaltaisia juttuja äidiltäni. Olin vastaillut hänelle fiksuilla ateistin argumenteillani ja naureskellut hänen naurettavalle uskolleen. Niin olisin tehnyt varmasti nytkin, jos siinä samassa en olisi kuullut sisälläni lempeää ääntä joka sanoi "Noora, tänään sinä päätät tuletko uskoon!" Pelästyin niin paljon, että suutuin äidilleni "Älä kuule tuputa mulle tota paskaa!" taisin huutaa ja nappasin askin tupakkaa mukaan samalla kun lähdin ulos. Suunnistin kohti keskustaa ja koitin hiljentää ääntä sisälläni. En onnistunut. Tunsin kuinka jokin alkoi pehmentää sisintäni ja hetkessä aloin itkeä hervottomasti. 

Päästyäni ystävieni luo poltin monta tupakkaa peräkkäin, koettaen siten rauhoittua. Silloin koin jotain ihmeellistä. Yksikään savuke ei tuntunut miltään. Tasan tarkkaan tiesin, millainen fyysinen vaikutus tupakalla oli minuun, mutta siinä hetkessä se oli poissa. Olisin voinut vetää ilmaa sormien läpi ja se olisi tuntunut samalta. Itsepäisesti poltin lisää ja soitin poikaystäväni tuomaan minulle lisää. Ystävilleni en voinut kertoa koko uskoontulohömpötyksestä mitään sillä tiesin, että vastaus olisi negatiivinen. 
  Istuin hiljaa katselemassa ja kuuntelemassa ystävieni kaksimielisiä vitsejä ja pelleilyä ja yhtäkkiä vähitellen tunsin rauhaa sisälläni. Mietin "Tästäkö minä todella pelkään niin kovasti päästää irti?". Typerät vitsit ja syljeskely tuntui yhtäkkiä todella typerältä. En kuulunut joukkoon. Silloin tiesin, että haluan tulla uskoon.

Lähdimme illalla takaisin kotiin poikaystäväni kanssa. Kysyin häneltä mitä mieltä hän olisi jos tulisin uskoon. Vastaus oli jyrkkä ja ehdoton ei. Se ei lannistanut minua. Kun pääsin kotiin, lukittauduin vessaan ja soitin isosiskolleni, jonka tiesin olleen uskossa. Halusin vielä yrittää päästä ajatuksesta eroon ja toivoin, että siskoni puhuisi minut ympäri. 
"Se oli elämäni paras päätös, vaikka en sitä itse pystykään enää elämään todeksi." 
kuului vastaus. En tarvinnut enempää todisteita. Kuin säälittävä ja uitettu koira luhistuin kylpyhuoneen lattialle rukoilemaan. Pyysin syntejäni anteeksi ja samassa tunsin itseni oudon kevyeksi.
   Kävelin huoneeseeni, jossa poikaystäväni istui odottamassa. Kun hän näki kasvoni, joille oli levinnyt helpottunut, idioottimainen hymy hän kysyi järkyttyneenä, mitä minulle oli tapahtunut. "Mä oon tullu uskoon!" vastasin. Kun näin hänen järkyttyneen ilmeensä, vakuutin heti perään ettei mikään tulisi muuttumaan. En tiennyt miten uskossa ollaan. Ajattelin, että rukous ja katuminen riittää. Sitten on "velat kuitattu". Jeesuksella oli muita suunnitelmia...



Mutta mitä sitten tapahtui?
Uskoontuloni jälkeen menin ensimmäistä kertaa tupakalle ja huomasin, että en koe enää mitään tunnesidettä tupakoimiseen. Kolmen vuoden riippuvuuteni oli kadonnut hetkessä. En silloin edes tiennyt, että tupakoiminen on syntiä! Kiroilun huomasin lopettaneeni kun ensimmäistä kertaa huudahdin "Voi vitsi!" ja poikaystäväni järkyttyi entisestään.
  En ollut avannutkaan Raamattua, mutta aloin tuntea sisimmässäni mitkä asiat olivat väärin, vaikka en osannut selittää miksi. Kun aloin tutkia Raamattua, aloin löytää vastauksiakin. Myös niihin ateistisiin argumentteihini, joilla olin perustellut, miksi Jumalaa ei ole. Jumala itse vastasi kysymyksiini, enkä osannut enää epäillä.

Suurin osa ystävistäni hienovaraisesti hylkäsi minut uskoontuloni jälkeen. Soittelu lakkasi ja viesteihin ei vastattu. Minua ei haitannut. Olin mieluummin yksin ja uskossa kuin elin vanhaa tappavaa elämääni. Kävin kasteella, sain ensimmäisen uskovaisen ystäväni ja asiani alkoivat järjestyä. Pääsin eroon poikaystävästäni kun henkinen riippuvaisuuteni häneen katosi. Juominen ei käynyt enää mielessäkään, puhumattakaan pilven poltosta.

Syksyllä sain kymmeniä uskovia ystäviä ja pääsin opiskelemaan musiikkia Hatanpäälle. Aloin käydä säännöllisesti seurakunnassa, josta lähdin aina virkistyneenä kotiin.

Parannuin hiljattain neljä vuotta kestäneestä paniikkihäiriöstä ystäväni rukoiltua puolestani. Olen parantunut myös masennuksesta vuosi sitten ja itsetunto-ongelmistani vähitellen. Näen päivittäin ihmeitä joita Jumala tekee omassa ja ystävieni elämässä. En yksinkertaisesti voi epäillä etteikö Jumalaa olisi. HÄN teki vihaisesta tytöstä tämän tytön, jonka näette hymyilevänä ja elämäniloisena. HÄN päästi minut kaikista kahleistani. HÄN pelasti minut.

Sinä et ole poikkeus. Tarinani ei ole vain yhden ihmisen onnenkantamoinen. Tämä on se elämä, johon kaikki meistä on kutsuttu. Jeesus rakastaa sinua ja haluaa pelastaa sinut! Hän on Kuningas, joka on valmis hakemaan prinssinsä ja prinsessansa kotiin. Sinun pitää vain sanoa kun olet valmis lopettamaan pakenemisen. Hän ei sitä hylkää, joka hänen luoksensa tulee (Joh. 6:37)

Kirjoitin avoimesti ja rehellisesti tiivistelmän silloisesta elämästäni. Olen kuitenkin käynyt läpi kammottavia yksittäisiä asioita, jotka eivät ole tämän sanoman kannalta oleellisia. Tiedän kuitenkin mistä puhun sanoessani, että olen käynyt molemmilla puolilla ja voisin vaihtaa päivän uskovaisena koko siihen aikaan minkä vietin matkalla helvettiin. Kiitos Jeesus.

73 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Jimmy! Ja todellakin kiitos Jumala! :)

      Poista
  2. Hienoa, että jaoit :) Oli tosi upea todistus.

    VastaaPoista
  3. En tunne sua, mutta tosi huippu että uskalsit kirjottaa tän! :) Ite en joutunut näin kovaa tietä käymään, mut pystyn todellakin samaistumaan tähän... T. toinen onnellinen "hihhuli"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jaksoit lukea! En tiedä olisinko uskaltanu, mutta haluan antaa kunnian mun muutoksesta Jeesukselle. :) Haluan, että kaikki tietää millanen Jumala meillä on. Kiitos kun kommentoit ja hienon tien oot valinnu!

      Poista
    2. Upeaa että olet näin avoin. Kiitos Jeesukselle että Hän on sut pelastanut. Tarinasi yllätti mut koska Se on aikalailla samanlainen kuin omani.. Siunausta ja varjelusta sun elämään ♥

      Poista
    3. Upeaa että olet näin avoin. Kiitos Jeesukselle että Hän on sut pelastanut. Tarinasi yllätti mut koska Se on aikalailla samanlainen kuin omani.. Siunausta ja varjelusta sun elämään ♥

      Poista
    4. Kiitos Elina! :) Nimenomaa. En kirjoittanut tätä mistään muusta syystä kuin siitä, että tällaisenkin ihmisen elämä voi muuttua. Kiitos Jeesus <3

      Poista
  4. Kyllä sillä lesboksi haukkumisella oli syynsä.
    Ite olit jo vittumainen ja "kovis" olevinaan enne tota haukkumistaki, sitä saa mitä tilaa.
    Kuinka paljon säkin ihmisiä haukuit ja "kiusait" ennen kun susta lähti paska kiertää. Kusipää ämmä oot sisimmissäs vieläkin ja sen tiedät itekkin. Mutta propsit sulle kun pystyt oleen uskossa ja toivottavasti oot aikustunukkin vähän, sulla jos jollain olis pikkusen anteeks pyydeltävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei
      En nää oikeastaan edes syytä vastailla entisten kiusaajien anonyyminä lähettämiin rageviesteihin, joita syystä tai toisesta ei ole viitsitty laittaa edes omalla nimellä, mutta taidanpa silti hypätä mukaan ja sanoa: Anteeksi. Anteeksi jos olen sua satuttanut. Anteeksi jos olen sanonut pahasti. Anteeksi jos olen loukannut. En ole missään vaiheessa itseäni viattomaksi väittänyt, enkä väitä. Käyttäydyin todella idioottimaisesti varsinkin yläasteella, enkä ikinä aio sitä muiden ihmisten syyksi laittaa.
      Kiusaaminen oli silti yhtä aiheetonta ja mielestäni kenenkään ei pitäisi käydä sitä läpi mihin myllyyn itse jouduin herkkänä seiskaluokkalaisena. En toivoisi sitä edes sinulle, kuka sitten oletkin.
      Tiedän, että ne jotka jutun alunperin laittoivat liikkeelle kiusasivat jo ala-asteelta asti kehitysvammaista siskoani ja sen takia myös minua eli en suoraansanottuna ymmärrä, mitä mitä olen heille tehnyt, että päättivät kostaa näin. Sanoin kyllä aika pahasti takaisin ja nykyään kadun sitä.
      Kaikesta huolimatta ja kaiken tämän läpi käyneenä voin sanoa, että on paljon asioita joita kadun ja paljon anteeksipyydettävää. Jos kirjoittaisit omalla nimelläsi niin voisin henkilökohtaisesti tulla pyytämään anteeksi. En todellakaan ole ollut ihan kunnossa aikaisemmin ja jos voisin, muuttaisin kaiken. Toivottavasti ymmärrät. Ja toivomuksesi on toteutunut: Olen aikuistunut ja toivottavasti myös sinä.

      Poista
  5. Voi noora <3 en vois enempää olla susta ylpeä. Sen ajan mitä seurasin sun entistä elämää, et todellakaan ollut onnellinen. Mutta nyt sä olet, ja mä oon siitä onnellinen sun puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka! Tavallaan ikävää, että jouduit näkeen mut semmosena mitä olin, mutta onneks asiat on muuttunu. Onneks oot nähny myös muutoksen. :) Ihanaa, että oot jaksanu tukee ja olla oma ihana itsesi <3

      Poista
    2. haha ♥ meidän pitää kyllä nähä joku päivä tässä :) !

      Poista
    3. Niin pitää :) Pitkästä aikaa.

      Poista
  6. Wau! En ees tunne sua, enkä tiedä, miten tätä eksyin lukemaan mutta upeeta! Tää muistutti muaki kui Jeesus rakastaa...siunausta sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa! :) Kivaa jos tää on rohkassu sua. Jeesus todellaki rakastaa! En oo katunu kyllä päivääkään sitä, että tulin uskoon.

      Poista
  7. Minulle tuli mieleen tästä tekstistä eräs henkilö, taidan tietää kenestä pojasta puhuit ja jos sama henkilö on kyseessä niin voin sanoa, että hän polttelee edelleenkin pilveä ja on muutenkin "hieman" hämärä tyyppi. En tietenkään voi tietää, että onko kyseessä sama henkilö, mutta uskoisin niin, ainakin tiedän, että olet ollut joskus hänen kanssaan tekemisissä. On todellakin iloista kuulla, että olet jättänyt hänet taaksesi, ei ole se "mies" hyvää seuraa. ps. Hienosti kirjotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nimiä en ala mainitsemaan, koska tarkoitukseni ei ole vetää ketään poliisille teoistaan. Jokainen tekee omat päätöksensä ja minä tein omani, kuten hekin. Olen onnellinen, että pääsin eroon niistä porukoista ja ihmisistä, mutta toivon ja rukoilen myös joka päivä, että jokainen heistä voisi löytää vapauden :) Kiitos kommentistasi!

      Poista
    2. Senpä takia kirjotinkin eräs henkilö, minullakaan ei ole tapana laitella nimiä julkisesti netin ihmeelliseen maailmaan. Voimia sinulle.

      Poista
    3. Juu en niin väittänytkään :D Vähän ehkä epäselvä selitys, myönnän. Viittasin vaan siihen, että olet oikeassa ja saatta olla juurikin vihjaamasi henkilö. :) En tarkoittanut, että olisit sanonut jotain väärin.

      Poista
  8. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Jeesuksen kanssa on hyvä elää. Hän ei lupaa helppoa elämää, vaan paljon enemmän. Hän lupaa olla aina kanssasi ja rakastaa sinua. Siunausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! Helppoa ei ole aina ollutkaan kun vanhat haavat alkavat parantua. Mielikuvat ja ahdistukset jatkuivat yli vuoden uskoontulosta aina silloin tällöin. Rukouksella pääsin kuitenkin vapaaksi kaikista näistä siteistä ja tänä päivänä olen iloinen siitä, että ei tarvitse enää palata. :) Siunausta myös sinulle!

      Poista
  9. Mahtavaa, Noora! Kiitos ja kunnia Jeesukselle. En tunne sinua vaan päädyin lukemaan blogiasi kaverini jaettua tämän, eikä edelleenjakamista tarvinut kauaa harkita :)

    Oletko lukenut 70-luvulla ensimmäistä kertaa ilmestyneen kirjan Juokse poika juokse? Tarinassasi on hyvin paljon samaa kuin juuri lukemanssani kirjassa Nicky Cruzista, joka on New Yorkin katujen jengien kasvatti. Lähtökohdistaan huolimatta Nicky Herran johdatuksesta nousee tekemään Hänen työtään siellä, missä hän vain viittä vuotta aikaisemmin oli isokin pahis, paikan kovin tappelija ja jengin johtaja. Suosittelen lukemaan.

    Olet rohkea ja saamasi johdatuksen arvoinen, kun julistat kokemaasi. Siunausta elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen lukenut ja pidän siitä kirjasta kovasti. :) Jeesus muutti minut kuten hän muutti myös Nickyn ja me molemmat voimme nyt tehdä suuria tekoja Hänelle. Kiitos kommentistasi ja siunausta myös sinulle!

      Poista
  10. Ootpa rohkea kun uskalsit oman stoorisi tuoda näin julkiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesuksen kanssa ei tarvitse pelätä. :) Uskon, että kun tarinani tavoittaa mahdollisimman monia nuoria, elämät alkavat muuttua. Ei siksi, että kyse olisi "hyvästä tarinasta" vaan siksi, että tämä on TOTTA. Kaikki tämä oikeasti tapahtui ja paljon enemmänkin. Toivon todella ettei kukaan muu joudu menemään näin pitkälle ennen kuin löytää Jeesuksen. Silti... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :)

      Poista
  11. Hienosti kirjoitettu teksti hei! :)
    On se hassua miten ihminen kerkeää käydä muutamassa vuodessa noin paljon kaikenlaista läpi...
    Ite olen ollut kiusaamisen kohde eskarista ysiluokkaan asti ja tiiän ettei se oo kovin hauskaa... Ehkä osaltaan kiusattu just senkin takia että oon ollut uskossa. (Elikkäs oon kasvanut uskoon vähänniinkuin, ihan pikku tenavasta alkaen.)

    Mut hankalan tien oot joutunut käymään, ittee pelottais kaikki tollaset porukat missä oot liikkunut...

    Mut hyvän valinnan teit! Pidä ihmeessä kiinni! Siunausta ja voimia! C:

    T. Random xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Kyllä se on aika epätodellista muistella näitä nyt kun elämä on kääntynyt täysin päälaelleen ja parempaan. :D Paholaisen matkassa asiat tapahtuvat nopeasti. Nopeammin kuin uskotkaan ja joudut luopumaan enemmästä kuin mitä olit valmis antamaan. Onneksi on Jeesus! Ymmärrän todella hyvin miltä tuntuu olla kiusattu, kuten jutusta ilmenee. Olen minäkin saanut oman osani kiusoittelusta uskovaisena, mutta minä todella ILOITSEN siitä! :) (Matt 5:11-12) Tiedän, että yksikään sana ei voi saada minua luopumaan asemastani Kuninkaan tyttärenä. Toivottavasti sinunkin asiasi ovat jo helpottuneet ja voit iloita siitä, että Jeesus on kanssasi <3 Siunausta!

      Poista
  12. Ihanaa kun pystyit jakaan elämästäs Noora! Jeesus on vaan paras! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että pidit ! :) Todellakin on!

      Poista
  13. löysin sun jutun jimmyn sivuilta.Oli koskettava! Itse asiassa piti kirjottaa tähän jotain fiksuakin mutta olen ihan sanaton:) Ja hienoa miten osaat vastata ymmärtäväisellä rakkaudella ent.kiusaajillesi mitä tohon aikaisemmin oli joku kirjoittanut siihen harva muukaan uskovainen välttämättä pystyis en ainakaan minä tällä luonteella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Ihanaa jos lukemasi teki vaikutuksen. :) Jeesus antaa rakkauden ja ymmärryksen kaikkia ihmisiä kohtaan. Tässä kahden vuoden aikana on minustakin jouduttu kitkemään aikamoisia asenteita pois, eikä se todellakaan ole aina tuntunut hyvältä etenkään sellaiselle ihmiselle kuin minä (itsepäinen kuin aasi). Mutta lopulta kun näkee sen lopputuloksen, Jumalan täydellisen muutostyön, ei voi enää kuin kiittää ja rukoilla pian, että loputkin pahat asiat lähtisi itsestä pois. :) Jokainen voi muuttua Jeesuksen voimalla! Siunausta sinulle. <3

      Poista
  14. Hyvä teksti tosiaaan!:)

    VastaaPoista
  15. Hienoa, että olet löytänyt Jeesuksen <3 Omassa elämäntarinassani paljon samaa, mm. hillitön alkoholin käyttö ja koulukiusatuksi tuleminen. Nyt 19 vuotta jo uskossa Jumalan armosta. Siukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totisesti :) Onneksi Jumala voi nostaa vaikka kuinka pohjalta ja antaa täysin uuden elämän. Itse en olisi koskaan pystynyt siihen. Jeesus pystyi <3 Siunausta!

      Poista
  16. amen! oot niin vahva persoona noora, meillä on supermahtava taivaaniskä! ♥ kiitos hirveästi, että jaoit, tää oli oikeesti älyttömän rohkasevaa tekstiä. haleja! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En enää minä vaan Kristus minussa ;) Hyvä jos tästä rohkaistuit! Siunausta. <3

      Poista
  17. Rohkee kirjotus ei voi muuta sanoo. Aiotko pysyä nyt ilman alkoholia loppu elämäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä aion! :) En nää mitään syytä myrkyttää itseäni alkoholilla. Yleinen luulo on, ettei ole juhlia ilman alkoholia, mutta itse ainakin olen pitänyt enemmän hauskaa ilman alkoholia kuin sen kanssa. En koe mitään vetoa juomiseen tai siihen, että saa "pään sekaisin". Olen oppinut, että ongelmat eivät katoa juomalla. Ne vain häipyvät hetkellisesti mielestä, mutta palaavat takaisin krapulan saattelemana. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi tarpeeksi kattavasti :D

      Poista
  18. aivan mahtava kirjotus ja varmasti puhuttelee monia! hurjasti siunausta upealle Jumalan soturille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milja! :) Toivon että puhuttelee. Siunausta sinullekin!

      Poista
  19. Aivan ihana todistus! Kirjotat todella hyvin ja ihan sydämmessä kipristi lukiessa. Paljon siunausta ja kiitos tästä ihanasta todistuksesta! Varmasti monenkin sydämmeen kolahtaa tämä teksti ja laittaa miettimään asioita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntä ja nyt pääsen käyttämään sitä lahjaa Jumalan kunniaksi. Siunausta sinullekin :)

      Poista
  20. Huom! Kun olin katsonut tuon videon you tubesta, jossa kerottiin siittä tytöstä, joka oli useita tunteja kuolleena, jostain syystä Noora oli vain kokoajan mielessäni ja koin, että hänelle pitää kertoa tästä. Samalla kuitenkin ajattelin, että ei hän kuuntele ja käskee mun lopettaa, lähtee meneen ovet paukkuen. Mutta paine kävi liian kovaksi. Oli kyse elämästä ja kuolemasta. Lopulta sanoin Jumalalle, okei minä suostun ja sanon tästä, tuli, mitä tuli. Sinä Jeesus hoidat lopun. Ja se oli mun osuuteni, mainita että olen katsonut sellaisen todistuksen. Ja Jeesus todella hoiti lopun :) Nooran unesta en tiennyt mitään. Hän kertoi sen vasta uskoon tulonsa jälkeen. t. Nooran äiti tässä linkki edellä mainittuun videoon https://www.youtube.com/watch?v=hh4aa0Sjryg

    VastaaPoista
  21. WOW! POWERFUL!! Ihan mieletön todistus Jumalan VOIMASTA ja siitä, kuinka hän RAKASTAA ja ELÄÄ! Koen, kuinka suurta mielihyvää ja iloa annat Jeesukselle kun jaoit tän. Hän on tehnyt sut siunaukseksi MONILLE! Ole siunauttu! Antakoon Jumala sulle todella paljon rohkeutta ja voimaa todistaa hänestä jatkossakin! Valaiskoon Jeesus sulle kasvonsa ja pyydän et hän johdattais sut aivan ihmeellisiin tilanteisiin, jossa saat tuoda tuhansia ja taas tuhansia sieluja hänen Valtakuntaansa. Paljon rakkautta sun viikkoosi! <2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana, rohkaiseva kommentti! :) Toivon todella, että saisin olla joka päivä enemmän mukana tekemässä sitä mitä rakastan; kertomalla ihmisille Jeesuksesta. Siunausta sullekin!

      Poista
  22. hieno teksti ja upea onnellinen loppu :) kaikki valitsemme omat tiemme

    t. onnellinen, vapautunut saatananpalvoja

    ps. jeesus vai saatana, ei väliä, kunhan on onnellinen :) minut saatana auttoi irti pirikierteestä. eiks oo ihan jees?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue tämä, saatat muuttaa mielesi.
      http://avaimenakristus.blogspot.fi/2014/02/tommin-tarina-saatananpalvojasta.html

      Poista
    2. Mihin luulet, että tie Saatanan kanssa päättyy? Taivaaseen? Ei todellakaan. Saatana on valehtelija ja valehtelijoiden isä. Hän ei halua sinulle mitään hyvää. Jeesus on ainoa joka vapauttaa sinut kahleista, ei siksi, että voisi käyttää sinua pahuuteen, vaan siksi, että voisi pelastaa sinut ja näyttää sinulle Hänen rakkautensa. :) Hän ei pyydä sinulta rituaaleja tai että satutat itseäsi. Hän haluaa näyttää sinulle kuinka paljon hän on aina sinua rakastanut, siitä hetkestä kun Hän sinut loi. Saatana ei ole luonut sinua, hän vihaa sinua. Miksi antaisit itsesi sille, joka haluaa tuhota sinut ja tappaa sinut kokonaan? Kaikki syvemmälle saatananpalvontaan menneet ovat lopulta kuolleet huumeisiin, rituaaleihinsa tai itsemurhaan. Olen lukenut monta todistusta siitä kuinka saatananpalvojana ihmiset ovat tuhonneet itsensä ja elämänsä. Sen sijaan Jeesus antaa sinulle täysin uuden elämän, kuninkaallisen arvon, jota ei voi kukaan ottaa pois! :) Se on mahtavaa! Joka päivä tunnen suurta iloa ja vapautta, mitä en tuntenut koskaan ennen uskoontuloa. Olin jatkuvasti peloissani, ahdistunut ja vihasin itseäni. Jeesus muutti kaiken. Tunnetko sinä olevasi vapaa, koska Saatana "antaa sinun tehdä mitä haluat"? Loppujen lopuksi et tule koskaan tekemään mitä sinä haluat, vaan mitä hän haluaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla Jeesuksen luo! Olet rukouksissani :) <3

      Poista
    3. ihanaa tekopyhyyttä! "iloa ja vapautta" - aika myrtsinä vaan kuljet käytävilläkin, herkkä runotyttö jolla on haavoittuva sielu. yhyy pyhyy pyhhyhy hyy. ps. yläkerran jesse varmaan haluu et käyt myös koulus kunnolla ;)

      Poista
    4. Ei se mitään kato Jeesus rakastaa suaki. :) Ens kerralla kun näytän sun mielestä "myrtsiltä" voisit tehdä asialle jotain muuta kuin kirjoittaa siitä mun blogiin. Ehkä se vois auttaa? Ja kiitos kyllä oon käyny koulua ihan kunnolla tähänki asti :D ja kiitos, mulla on jo opinto-ohjaaja, sorge serge :)

      Poista
    5. Mut ymmärrän jos tää menee tunteisiin. :D Jeesus yleensä menee.

      Poista
    6. Kaikki ei näytä ulospäin samalla tavalla iloisuuttaan ja rauhaansa. Kaikki uskovat eivät ole samanlaisia. Ei ole mitään tiettyä uskovatyypiä, Jeesuksen luokse pääse jokainen ja kaikenlaiset ihmiset. Niin myrtsin näköiset kuin iloisen näköisetkin, niin sosiaaliset kuin epäsosiaalisetkin. Asia minkä Jeesus muuttaa on sisin :) ja jos yhtään tunnet Nooraa, enemmänkin kuin vain näön perusteella, tiedät hänen todella loistavan Jeesuksen kirkkautta ympärilleen (: ihminen voi olla uskossa ja myrtsin näköinen samaan aikaan, eiks oo siistii! Uskova ihminen ei edes aina toimi oikeutetusti ja oikein, se on turha luulo. Uskova monesti kuitenkin pyrkii siihen. Miksi uskova pyrkii hyvään? Koska hänellä on rauha Jeesuksessa Kristuksessa <3 ja mielestäni kukaan ei ole sanomaan toisen tunteista mitään, ellei ole kokenut toisen tunteita ominaan - ja sitä vähän epäilen. Henkilökohtainen kokemus on asia, jota kukaan ei voi lytätä. Jos Noora sanoo kokevansa iloa ja vapautta, mä uskon häntä :) Mulla tosin on myös omakohtainen kokemus Kristuksen luomasta vapaudesta, joten on hyvin helppo uskoo.

      Poista
    7. Mun ilo on enemmän kun hymy naamalla! Mun ilo on sydämeen painettu tieto siitä, että mä olen rakastettu, hyväksytty ja pelastettu! :) Mä tiedän joka hetki, että mun asiat järjestyy ja mun rukouksiin vastataan. Ne ihmeet mitä mun elämässä tapahtuu on niin suuria, että moni teistä tipahtais tuolilta jos sais nähdä puoliakaan. Jeesus elää ja rakastaa teitä vaikka kuinka rimpuilisitte! :D Sanotaan vaikka näin, että sen ilon ja muutoksen näkee siitä, että pari vuotta takaperin olisin ollu meijän koulussa se kovaäänisin ja idioottimaisin ämmä. Mutta tässä parin vuoden aikana on oppinu oleen hiljaa ja kuunteleen muita. Se, että oon lähes flegmaattisen rauhallinen pitäis kertoo siitä, että mulla vaan on mieletön rauha sisällä! :D
      Jos "myrtsi" on se, mitä musta nyt sanotaan niin otan senkin ilolla vastaan, koska mikään ei oo pahempaa kun se elämä mikä mulla oli ilman Jeesusta. Mä oon vapaa ja pelastettu. :) Irti tupakasta, irti huumeista, viinasta ja järjettömän idioottimaisesta luonteesta. Siitä se mun ilo tulee <3

      Poista
  23. Paskaa uskovaisten lätinää, 0/5, huono yritys.

    ps. Miksi uskovaiset kuvittelevat ateistin elämän olevan täynnä esiaviollista seksiä, päihteitä ja väkivaltaa? Itse pidän kyseistä elämäntapaa valkoroskan elämäntapana ja se ei liity mitenkään siihen onko uskossa vai ei, muuten kuin siten että uskonto yleensä tuomitsee kyseisen elämäntavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuvittele ateistin elämän olevan ain tuollaista, mun elämäni vain oli sellaista ennen uskoontuloa. Tunnen monta ateistia, jotka ei käytä päihteitä, harrasta seksiä tai ole niin sanotusti "pahoja". En ole koskaan väittänyt, että jokaisen ateistin elämä olisi samanlaista. Tää oli mun tarina mun uskoontulosta. Ei kaikki käy samaa läpi ja moni tulee uskoon käymättä mitään näistä läpi. Totuus kuitenkin on, että elämä ei koskaan ole kokonaista ilman Jeesusta.
      Ymmärrän, että uskonto tuomitsee paljon asioita, mutta onko kukaan koskaan kertonut sulle, että Jeesus ei tuonut meille uskontoa, vaan elävän suhteen? Suosittelen tutkimaan edellä mainittuja juttuja miettimään, että onko tää "uskovaisten lätinä" sittenkään niin mieletöntä kuin mitä ehkä ateistin korvaan se saattaa kuullostaa. Kiitos, että luit blogikirjoitukseni ja vaivauduit kommentoimaankin. :)

      Poista
  24. Vittu en jaksanu lukee ku ehkä ekan virkkeen ja kattoo kuvat.
    Et vissiin pysty hyväksymään että kuolet ja sun minuus ja kaikki muistot katoaa kerralla, ja kaikki lakkaa olemasta?

    ps. Otsis ei sovi noin pitkäotsaselle. Koita korostaa pään muotoa eri tavalla, ettet näytä joltain ET:ltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh. :D Oon aika otettu siitä, että viitsit kuluttaa elämästäs just pari minuuttia mun hiusten haukkumiseen! Oot varmasti ylpeä siitä kun saat satuttaa ihmisiä, mutta sori sä et nyt oikein osunu mitenkään herkkään kohtaan :) Better luck next time.

      Nii ja mä pystyn hyväksyyn kuoleman ja mä tiedän mikä mua sen jälkeen odottaa. Mä en pelkää sanoo, että oon tullu uskoon. Mä en pelkää sanoo, että rakastan Jeesusta. Miks? Koska ykskään näistä kommenteista ei pysty ikinä antaan tai ottaan mulle/multa mitään mikä olis isompi juttu kun Jeesus mun elämässä. Että mitä jos kyse onkin siitä, että sä et vaan halua kuulla Jeesuksesta, koska pelkäät niin paljon, että se on totta? Ehkä juuri siksi sä et lukenut tätäkään blogikirjoitusta loppuun. Entiä. Ehkä sä tiiät :) Mut hei Jeesus rakastaa sua kaikesta huolimatta. Sillonki kun sun hiukset ei oo hyvin. <3

      Poista
  25. Oli apuna sitten Jumala, Jeesus tai mikä/kuka tahansa, on aina hienoa kuulla siitä, kun joku pääsee irti kaikesta siitä paskasta, jota elämä joskus kaataa saavikaupalla niskaan.

    VastaaPoista
  26. Vau, mahtavaa kun oot uskaltanu jakaa sun tarinan! :)

    Muistan kun itse yläasteaikoina ei voinut vähempää kiinnostaa joku rukoileminen tms, riparinkin kävin vain kavereiden ja lahjojen takia. Puolitoista vuotta sitten tutustuin nykyiseen poikakaveriini, joka (kuten myös parhaimmat kavereistani) uskovat Jumalaan. Tavallaan se "tarttui" muhunkin, ja nykyään voin luokitella itseni uskovaiseksi.
    Sulla on ollu rankka nuoruus, itsellänikin on, muttei ihan noin paha. Alkoholia kului juuri yläasteella tosi paljon, sen jälkeen sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen, joka paheni taas viime kesänä. Nyt tuntuu taas siltä että on uskosta saanut voimaa parantua.

    Voimia ja siunausta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiii :)
      Tiekkö, että Jumalalla on suunnitelma sun elämälle? Jumalalla on tarkotus kaikelle. Se, että sä oot tullu uskoon ei oo vahinko. Jumala vetää sua puoleensa, koska sä oot niin tärkee ja rakas Jumalalle. Mitä lähemmäs pääsee Jumalaa niin sitä ihanammaks elämä menee! :)

      Siunausta ja voimia sullekin <3

      Poista
  27. Hei!

    Mun on vaikea uskoa että jaksoin lukee ton sun tarinas ja vielä vaikeempaa ajatella että tässä vielä kirjotan sulle.. Mutta oli tosi hyvin kirjotettu ja pystyin samaistumaan melko pitkälle jokaiseen kohtaan! :) Mä itse olen kai ollut koko elämäni uskossa, tai no viimeaikoina se on enemmän tai vähemmän hiipunut syystä tai toisesta ja tuntuu kuin olisin jumissa tienhaarassa enkä osaisi valita oikeaa reittiä..
    Tämä kuitenkin piristi mun iltaani ja voisin koittaa tänä iltana (yönä..) taas kerran pistää kädet ristiin ja toivoa että itsekin saisin yhtä voimakkaan uskon kuin sä :) !

    Toivon sul kaikkee hyvää, tsemppii kouluun ja Jumalan siunausta !
    Saa myös rukoilla puolesta jos vain kerkeät :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Mahtavaa, että jaksoit lukee loppuun, vaikka noinkin pitkä teksti tosta tuli. :D Uskoontulo on niin parasta ja etenkin se huolenpito mitä näkee joka päivä kun Jeesus pitää huolta. Näkee kun asiat järjestyy, näkee kun rukouksiin vastataan ja näkee kun mahdottomasta tulee mahdollista. Jeesus rakastaa sua ja oikeesti kaipaa sun aikaas enemmän kun pystyt ikinä kuvitteleen. Mikään tässä maailmassa ei tuu koskaan rakastaan meitä niin paljoo. Eiks oo ihmeellistä? :)

      Kiitos kun kommentoit ja kiitos tsemppauksesta. Siunausta myös sulle ja todellakin rukoilen sun puolesta!

      Poista
  28. Ihana tarina ja kirjotat tosi elävästi niin, että vaikken samoja asioita ookkaan kokenut uskoon tullessani niin pystyin täysillä mukautuun sun tarinaan.
    Ja voi vitsit oon ahkera kun janosin lisää ja luin vielä nää kommentit, nyt vaan mietin, että miten nää provot jaksaa tulla tänne jatkaan ulinoitansa, vaikka sun jokasesta kommentista/sekä tekstistä näkee että Jeesuksen kautta oot myös sinut ittes kanssa! Ja se on niiiin hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla sun fiiliksistä liittyen tähän kirjotukseen. :) Ja joo, kun elämäänsä löytää sen mitä on aina ettiny niin ei tommoset kommentit paljon vaakakupissa paina. Nään joka päivä sen miten Jumala toimii, rakastaa ja parantaa ihmisiä käsittämättömillä tavoilla. Jos mun usko perustuis vaan uskotteluun niin olisin todennäköisesti jo luovuttanu. Sen verran itsepäinen nainen oon. Mutta Jumala todistaa itse itsestään mulle ja se riittää. :)

      Poista
  29. Tosi kiva kuulla sunkin menneisyydestä ja oon kyl tosi onnellinen sun puolesta että oot saanu elämääs ilon ja onnen!! Toi vaatii paljon rohkeutta kirjoittaa noin paljon itsestään! Ja älä välitä tollasta jotka kommentoi jotain ihmeellistä on hienoo olla oma itsensä ja sanoo ääneen mitä mieltä on asioista Tsemppiä sulle! :) Tuu ihmeessä lukee munkin blogia vaikka sen nyt vasta sen aloitinkin!! :) http://jattiis.blogspot.fi/

    VastaaPoista